Kansallisen Lastenliiton kolumnissa julkaistaan Lastenliiton omien luottamushenkilöiden, kansanedustajien ja muiden vaikuttajien kirjoituksia Lastenliitolle tärkeistä teemoista.

1.2.2012

SANNA LAUSLAHTI: "KADOKSISSA 32 500 NUORTA"

EVA:n tuoreessa analyysissä arvioitiin, että maassamme on 51 300 syrjäytynyttä 15–29-vuotiasta. Syrjäytymisen kovassa ytimessä on 32 500 nuorta.  He eivät näy missään tilastoissa. Heistä ei tiedetä, keitä he ovat ja mitä he tekevät.

Syrjäytyneiden nuorten määrä on hiukan kasvanut. Suomalaistaustaisten nuorten määrä on jonkin verran laskenut. Kasvun selittävät ensisijassa maahamme muuttaneet nuoret, joista joka kolmas on syrjäytynyt. Kantaväestöön kuuluvista joka kahdeksas on syrjäytynyt.

Huolimatta vaikeista taloudellisista vuosista ilahduttavaa on, että syrjäytyneiden nuorten määrässä ei ole tapahtunut rajua nousua, kuten tapahtui 90-luvun lamassa. Enemmistö syrjäytyneistä nuorista pystyy pääsemään normaalielämään kiinni. Syrjäytyneistä 60 prosenttia siirtyy töihin, ja 40 prosenttia pysyy syrjäytyneenä.

Syrjäytymisen hintalappu on korkea niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. Yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa elinaikanaan. Päätöksentekijöinä meidän tulisi tarkastella vaihtoehtoiskustannuksia. Kannattaako mieluummin palkata terveydenhoitaja, joka voi antaa ennaltaehkäisevän tuen isolle joukolle lapsia vai maksaa 45 000 euroa vuodessa yhdestä huostaan otetusta lapsesta? Laitoksessa asuvan huostaan otetun syrjäytymisriski on erittäin korkea.

Miten tilanne on päässyt tähän pisteeseen? Mitä voidaan tehdä? Perheet ovat avainasemassa. Osassa perheistä vanhemmuus pystytään kantamaan hienosti. Meillä on yhä enemmän perheitä, jotka tarvitsevat erilaisten syiden vuoksi tukea kasvatustyössään. Juuri perhetyöhön tulee seuraavina vuosina panostaa.

Hallitus on sitoutunut syrjäytymisen ehkäisemiseen monin eri tavoin. Edelliseltä hallituskaudelta on mainittava etsivän nuorisotyön vakiinnuttaminen, jolla pyritään pureutumaan juuri kadonneiden nuorten löytämiseen ja auttamiseen uuteen alkuun. Nuorten yhteiskuntatakuu tulee olemaan yksi tärkeimmistä toimista.  Jokaisella riskiryhmän nuorella tulee olla jatkossa yksi vastuuhenkilö, joka pitää huolta ja ohjaa nuoren polulla.

Hallinnonalojen rajat on pystyttävä ylittämään. Koko ikäluokka kohdataan peruskoulussa ja neuvolassa. Varhaiskasvatuksen siirtäminen sivistystoimen yhteyteen edistää kokonaisvaltaista otetta lasten ja nuorten kasvun tukemisessa.

Lisää kirjoittajan ajatuksia: http://www.lauslahti.net.

9.1.2012

ANNE-MARI VIROLAINEN: "ELÄMÄN TARKOITUS EI OLE KASVAA ISOKSI, VAAN ONNELLISEKSI"

Joulunaika on tuonut jälleen monen koululaisen ja vanhemman arkeen toivotun hengähdystauon. Hetken ja joskus hieman pidemmänkin jakson lepo auttaa aina lataamaan akkuja ja tekee varmasti hyvää jokaiselle meistä.

Loma on otollista aikaa kerrata myös oman elämän arvostusten ja käytännön kohtaamista. Onko arki sellaista, kuin sen toivoisi ja parhaimmillaan voisi ajatella olevan? Tuottavatko arjen valinnat sellaisia ilon ja onnen aiheita, joita on tavoiteltukin, vai onko aihetta muutoksiin?

Vanhemman näkökulmasta halu turvata lapsille parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään on taatusti yleisimpiä huolenlähteitä. Lasten edun ja taloudellisen aseman turvaamiseksi ollaan valmiita tekemään töissä pitkää päivää ja patistetaan myös lapsia itseään olemaan koulussa ahkeria ja tekemään läksynsä huolella. Totta onkin, että hyvä koulumenestys ja panostukset työuraan korreloivat usein korkeamman tulotason ja hyvinvoinnin kanssa.

Oikeiden valintojen tekeminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Joskus vaarana voi olla elämän muuttuminen sellaiseksi suorittamiseksi, josta ei burnoutien myötä ole enää kenellekään läheiselle taloudellista etua saati iloa. Mikä sitten neuvoksi, jotta tasapaino eri asioiden välillä vallitsisi?

Itse olen hakenut oppia mm. erilaisista liike-elämän ohjesäännöistä, jotka käsittelevät sitä, mihin ja miten elämässä ja työssä tulisi keskittyä. Niitä vapaasti muokaten – ja joiltain osin aivan päälaelleen kääntäen – olen ainakin toistaiseksi päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että vähintään yhtä olennaista, kuin tehdä oikeita asioita, on tehdä niitä oikein.

Kuten useat tutkimuksetkin todistavat, parasta tulosta ei aina välttämättä synny hampaat irvessä ja veren maku suussa. Mahdollisuus ajoittaiseen leikkiin tai rentoutumiseen on aivan yhtä olennaista niin lapsille kuin aikuisille, myös koulunkäynnin ja työn tuloksellisuuden kannalta. Uuden oppiminen ja innovointikin sujuvat kuin luonnostaan, kun pyrimme eroon kaikesta turhantärkeydestä, kiirehtimisestä ja stressaamisesta.

Lomamatkallamme kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, mikä matkassa on ollut parasta. "Yhdessäolo", oli poikani vastaus. Se tuntui hyvältä.

Kansallisen Lastenliiton juhliessa tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan toivon jokaisen meistä löytävän toiminnastamme sellaisia ilon ja onnen aiheita, jotka tuovat lisäarvoa myös arjen keskelle. Perheiden tukeminen on hieno tehtävä, jossa on tärkeää olla tuloksellinen. Parhaiten olemme onnistuneet, kun pystymme näkemään työmme tulokset toistemme hymyissä.

Erittäin hyvää ja antoisaa yhteistyön vuotta 2012 toivottaen
Anne-Mari Virolainen

KOLUMNIARKISTO 2011

KOLUMNIARKISTO 2010

KOLUMNIARKISTO 2009