Kansallisen Lastenliiton kolumnissa julkaistaan Lastenliiton omien luottamushenkilöiden, kansanedustajien ja muiden vaikuttajien kirjoituksia Lastenliitolle tärkeistä teemoista.

1.3.2010

KANSANEDUSTAJA SARI SARKOMAA: ”LUETAAN LAPSILLE”

Lukeminen on monin tavoin merkityksellistä lapsen kehitykselle. Lapsi oppii kielen esimerkin kautta. Ovi lukemisen maailmaan avataan yhteisen lukemisen avulla. Kun luemme lapselle ja kerromme hänelle tarinoita, vahvistamme lapsen kielen kehitystä. Kertomalla tarinoita välitämme tietoja, kokemuksia ja tunteita.

Lukeminen on yhdessäoloa ja turvallisuutta. Kirjaa lukiessa voi päästää mielikuvituksensa liikkeelle tai löytää rauhallisen tuokion arjen keskellä. On hyvä varata päivittäin hetki aikaa lapselle lukemiseen. Kirjan äärellä vietetty aika on iso investointi lapsen tulevaisuuteen. Lapsi haluaa mieluiten kuunnella omien vanhempiensa ääntä. Lapsi toivoo lämpöä ja läheisyyttä, sanoja, satuja ja tarinoita.

Lukeminen on hyvä aloittaa ennen kuin lapsi alkaa puhua. Kuunteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Mitä enemmän lapselle luetaan ja mitä enemmän hän itse lukee, sitä helpompi on hänen ilmaista itseään ja pukea ajatuksensa sanoiksi.

Kun lapsi alkaa lukea itse, on vanhempien hyvä tutustua hänen lukemiinsa kirjoihin ja keskustella niistä lapsen kansa. Vaikka lapsi osaa jo itse lukea, on tärkeää, että hänelle luetaan vähän vaikeampia tekstejä, joita lapsi ei itse hallitse. Tämä lisää lapsen sanavarastoa ja kykyä ymmärtää. Lapsi, jolle on luettu paljon, omaksuu helpommin kirjojen sisällön. Tämä auttaa lapsen koulunkäyntiä ja helpottaa tulevaisuudessa hänen opiskeluaan. Sujuva, monipuolinen lukutaito ja luetun ymmärtäminen ovat yhä merkittävämpiä arjen taitoja. Kun lapselle on luettu, tulee kirjasta ystävä, joka kulkee mukana koko elämän.

Lisää kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan www.sarisarkomaa.fi.

LASTENLIITON UUSI PUHEENJOHTAJA, KANSANEDUSTAJA ANNE-MARI VIROLAINEN "TÄHTÄIMESSÄ KATTAVA VERKOSTO LASTEN, NUORTEN JA PERHEIDEN TUKEMISEKSI"

Mennyt vuosikymmen uudisti Kansallista Lastenliittoa melkoisesti. Liitto sai uuden nimen ja ilmeen. Uusi aluevaltaus, Keski-Suomi, laajensi liiton toiminnan kahdeksan piirin alueelle. Kysyntää tukityölle siis on ja toiminta on vahvalla pohjalla. Tulevaisuus näyttää lupaavalta ja työntäyteiseltä.

Kansallisen Lastenliiton vahvuuksia ovat toiminnan laatu ja joustavuus. Kerhojen ohjaajat, henkilökunta ja luottamushenkilöt ovat sitoutuneita työhönsä ja asetettuihin tavoitteisiin ja töitä tehdään yhteen hiileen puhaltaen. Vuoden 2010 visio liitosta asiantuntevana ja laadukasta toimintaa järjestävänä palvelujärjestönä on aivan varmasti saavutettavissa. Lastenliiton vahvuudet, tarkasti määritellyt laatukriteerit ja systemaattinen ohjaajien koulutus, tullaan hyödyntämään työssämme lasten, nuorten ja perheiden paremman elämän puolesta. Jatkossa monipuolisia kerhoja, leirejä ja retkiä halutaan tarjota entistä määrätietoisemmin koko Suomen alueella. Alueellinen laajentuminen ja lopulta koko Suomen kattava verkosto on yhteisenä tavoitteenamme.

Opetusministeriön rahoittaman Perusopetus paremmaksi-ohjelman (POP) tuella kouluihin on perustettu uusia kerhoja. Kahden viime vuoden aikana harrastusten pariin on saatu jo yli 200 000 peruskoululaista. Silti monessa kunnassa on edelleen ongelmia iltapäiväkerhojen ja muiden teemakerhojen järjestämisessä. Tässä Kansallinen Lastenliitto ja koko kolmas sektori voivat tarjota merkittävää tukea. Valitettavasti välillä tuntuu, että kuntapäättäjiltä unohtuu se valtava potentiaali, mikä kolmannella sektorilla on palveluiden järjestämisessä ja hoitotyön tukemisessa.

Kuntien kolmannelta sektorilta ostamat iltapäiväkerhopalvelut tulee nähdä tärkeänä osana palveluntarjontaa. Kuntien ja kolmannen sektorin hyvällä yhteistyöllä voimme varmistaa, että kaikille löytyy sopiva hoitopaikka. Vaikka usean kunnan talous on tiukalla, laatuvaatimuksista ei luovuta. Kansallinen Lastenliitto on perheiden kumppani kasvatustyössä ja se haluaa olla myös kuntien kumppani iltapäivä- ja muun kerhotoiminnan pelikenttää ja pelisääntöjä muokatessa.

Useat suomalaiset tasapainoilevat perheen ja työn yhteensovittamisessa. Erityisesti alaluokkalaisten vanhemmat kantavat huolta lastensa turvallisesta iltapäivästä, johon kuuluu lepoa, leikkiä, läksyjä ja luonnollisesti välipala. Myös koulujen loma-ajat aiheuttavat paineita alakoululaisten vanhemmille. Haasteet ovat todellisia ja arkea valtaosalla perheille. Näihin haasteisiin meidän tulee tarjota koko yhteiskunnan tuki. Onnistunut lasten, nuorten ja perheiden elämä on hyvän yhteistyön hedelmä.

Lisää kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan www.annemarivirolainen.fi

OPETUSMINISTERI HENNA VIRKKUNEN: "KOULUJEN KERHOT PALASIVAT"

Kerhot ovat palanneet takaisin peruskouluihin. Opetusministeriön rahoittaman Perusopetus paremmaksi eli POP-ohjelman tuella uusia kerhoja on kahdessa vuodessa syntynyt yli 12 000 ja näissä harrastaa jo yli 200 000 peruskoululaista.

Kerhoissa harrastetaan paljon liikuntaa ja musiikkia, mutta myös muun muassa teatteria ja lautapelejä sekä kieliä. Monissa kodeissa onkin tänä lukuvuonna ilahduttu koulujen runsaasta kerhotarjonnasta.

Kerhotoiminnan elvyttämiseksi on jo vuodesta 2008 alkaen suunnattu yli 12 miljoonaa euroa, kuluvan vuoden budjettiin tarkoitukseen on varattu 8 miljoonaa ja myös 2011 talousarvioon varataan rahoitusta. Mukana on yli 300 koulutuksen järjestäjää. Manner-Suomen kunnista mukana ovat lähes kaikki.

Valtion erityisavustuksen saamisen edellytyksenä on, että koulut ja kunnat järjestävät erisisältöistä kerhotoimintaa vähintään 3–5 tuntia viikossa. Näin todella lisätään lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia ja nuorille voidaan tarjota mielekästä toimintaa koulupäivän jälkeen.

Koulujen kerhotoiminta oli vakiintunutta ja vireää aina vuoteen 1991 asti, mutta laman aikana toiminta käytännössä lopetettiin. Sinivihreä hallitus halusi palauttaa kerhot kouluihin erillisrahoituksella. Tavoitteenamme on, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus ainakin yhteen harrastukseen. Koulu on monelle lapselle ainoa paikka, jossa harrastaa.

Olen usein tuonut esiin huoleni siitä, että enemmistö suomalaislapsista liikkuu tällä hetkellä terveytensä ja hyvinvointinsa näkökulmasta aivan liian vähän.

Kerhotoiminnan erityinen tavoite onkin ollut koululaisten liikunnan lisääminen ja tässä on onnistuttu hyvin. Liikunta- ja urheilukerhot ovat ylivoimaisesti suosituimpia, lähes jokainen opetuksen järjestäjä tarjoaa niitä. Ne ovat myös oppilaiden mieleen: liikuntakerhoissa voi tutustua monipuolisesti eri lajeihin ja löytää itselleen uuden harrastuksen.

On tärkeää kannustaa myös lapsia ja nuoria tielle, joka johtaa liikkumisen riemuun ja elämyksiin - ja viime kädessä parempaan elämään ja tulevaisuuteen.

Tehtyjen kyselyiden mukaan oppilaat ovat hyvin tyytyväisiä järjestettyyn toimintaan.  Kerhot ovat myös hyvä keino lisätä oppilaiden osallisuutta. Pidän tärkeänä sitä, että lapset ja nuoret otetaan mukaan suunnittelemaan koulun kerhotarjottimen sisältöä. Näin tarjonta on aidosti koululaisten mieleen.

Koulujen kerhotoiminta on oppilaille maksutonta ja vapaaehtoista. Yhden kerhon vuosikustannukset ovat keskimäärin noin tuhat euroa. Ohjaajina on useimmiten opettaja ja yhteistyötä tehdään myös paikallisten järjestöjen kanssa.

Lisää kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan: www.hennavirkkunen.fi

1.12.2009

KANSANEDUSTAJA RAIJA VAHASALO:
"TASA-ARVOINEN KOULUTUS MAHDOLLISTAA TASA-ARVOISEN TULEVAISUUDEN"

Koulutus ja koulunkäynti ovat suuressa roolissa lasten ja nuorten päivää. Samalla koulutus on keskeinen tulevaisuuden rakennuspalikka. Jos pohja on valmistettu hyvin, sen päälle on hyvä jatkaa rakentamista. Jos pohja taas on hutera, koko rakennelma voi sortua tai ainakin se huojuu.

1990-luvun lamasta on huonoja muistoja. Kouluissa säästettiin tarvikkeista, kerhoista ja opettajia lomauttamalla. Monet suhdannekäänteen takia työttömiksi jääneet vanhemmat jäivät pitkäaikaistyöttömiksi ja myöhemmin sairaseläkkeelle. Tämä jätti jälkensä myös sen ajan lapsiin ja nuoriin.

Nyt olemme samankaltaisessa tilanteessa ja tuntuu, ettei edellisestä lamasta ole opittu mitään. Opettajia lomautetaan, sijaiset jätetään palkkaamatta, kouluista sekä lasten ja nuorten palveluista leikataan. Lasten ja nuorten tarpeiden tulee olla keskiössä myös lama-aikana, muuten tasa-arvoinen tulevaisuus vaarantuu. Palveluiden on säilyttävä kunnissa. Säästöt tulee tehdä muista kohteista, esimerkiksi seinistä ja materiaaleista, sillä hilseilevä seinämaali ei vaaranna kenenkään mielenterveyttä, opetuksen ja tuen puute vaarantaa.

Tasapainoinen koulupäivä on suuri aarre lapsille, joiden kotona on taloustilanteesta tai muista syistä johtuvia vaikeuksia. Jos koulupäivä ja oppiminen sujuvat, luovat ne onnistumisen tunteita ja jatkuvuutta, jotka auttavat nuorta elämässä eteenpäin. Pelkästään tutun ja luotettavan aikuisen säännöllinen tapaaminen tuo lapsen elämään pysyvyyttä.

Myös ryhmäkoolla on väliä. Suuri koulun tai luokan koko kasvattaa eroa heikompien ja lahjakkaampien oppilaiden välillä. Suuressa ryhmässä hyvät tytöt menestyvät entistä paremmin ja huonot pojat entistä huonommin. Tällä on seurauksia myös jatko-opintoihin siirryttäessä. Suuret luokkakoot lisäävät syrjäytymistä altistamalla negatiivisen minäkuvan syntymiselle. Myöhempää elämää ajatellen itsetunto ja psyykkiset resurssit ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin arvosanat, elleivät jopa tärkeämpiä.

Marraskuussa annetuilla perusopetuksen laatukriteereillä turvataan lapsille ja nuorille opetukselliset ja sivistykselliset perusoikeudet asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Samalla heille taataan riittävästi tukea ja huomiota läpi peruskoulun. Kriteerit mm. suosittelevat opetusryhmän maksimikooksi keskimäärin 20–25 oppilasta. Kriteerit myös esittävät, että 7.–9. luokilla yhtä opinto-ohjaajaa kohti olisi enintään 250 oppilasta. Myöskään koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne tai lomautukset eivät saa vaarantaa oppilaan oikeutta opetukseen. Laatukriteerit auttavat kouluja, hallintoa ja päättäjiä tiedostamaan toiminnan puutteet ja parantamaan niitä.

Lapsia ja nuoria ei saa laittaa taantuman maksajiksi. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus tasapainoiseen ja turvalliseen koulupäivään. Näin lapsillamme on myös tasa-arvoiset mahdollisuudet tulevaisuuden rakentamiseen.

Lisää kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan: www.vahasalo.fi

3.11.2009

KANSANEDUSTAJA TIMO HEINONEN:
"HEI, KUULETSÄ MUA?"

Kansanedustaja kirjoittaa lasten ja nuorten kuuntelemisesta niin jokapäiväisessä elämässä kuin päätöksenteossakin. "Ei ole kerran eikä kahdesti, kun olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsen puhe keskeytetään tyyliin: "Hei, aikuiset puhuu nyt” tai ”Nää on aikuisten juttuja”, Heinonen kirjoittaa. Lue puheenvuoro kokonaisuudessaan.

KANSANEDUSTAJA LENITA TOIVAKKA: "LAPSEN OIKEUDET 20 VUOTTA"

Kansanedustaja Lenita Toivakka kirjoittaa lapsen oikeuksien toteutumisesta Suomessa. "Meidän aikuisten tulee tarkkailla asenteitamme. Aikuisten kiinnostus ja osallisuus lapsen aitoon kuulemiseen on oleellista, jotta lapsen ääni yhteiskunnassamme kuuluu", Toivakka toteaa. Lue puheenvuoro kokonaisuudessaan.