KANSANEDUSTAJA LENITA TOIVAKKA: "LAPSEN OIKEUDET 20 VUOTTA"

Lapsen oikeuksien hyväksymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Nyt onkin hyvä tilaisuus arvioida, missä tilassa lapsen oikeudet ovat maassamme tällä hetkellä. Yleisesti voi sanoa, että lapsen oikeudet toteutuvat Suomessa melko hyvin. Kuitenkin monet lähes itsestään selvät oikeudet jäävät toteutumatta meilläkin. Meilläkään kaikki lapset eivät pääse nauttimaan turvallisesta lapsuudesta, vaan varttuvat pullon varjossa tai joutuvat pelkäämään väkivaltaa.

Hallitus julkaisi syyskuun alussa neljännen ihmisoikeusselonteon. Nyt selontekoon sisältyi ensimmäistä kertaa myös Suomea kuvaava osuus kansainvälisen tilannekatsauksen lisäksi. Selonteon mukaan pahimpina puutteina lapsen oikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle ovat juuri perheen sisäinen väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Lapsiin kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen myös perheväkivallan yleisin muoto, vaikka se onkin vähentynyt merkittävästi. Täytyy kuitenkin muistaa, että lapset ovat uhreja myös silloin, kun väkivalta ei kohdistu heihin itseensä. Lasten pelko vanhempiensa puolesta näkyy fyysisenä ja psyykkisenä oireiluna, jolla voi olla vakavat seuraukset. Lapsella on oltava oikeus turvalliseen lapsuuteen, jossa aikuiset läsnäolollaan tuovat turvaa ja antavat rajat.

Eri ministeriöt ovat toteuttaneet viime vuosina lukuisia hankkeita lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi Suomessa. Tämä on tärkeää työtä, joka toivottavasti jättää pysyviä hyviä käytäntöjä kuntien ja järjestöjen työhön. Lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisytyöhön tarvitaan kuitenkin pysyvä valtakunnallinen organisatorinen ratkaisumalli, jossa otetaan kokonaisvastuu alan kehittämisestä ja toiminnan koordinoinnista.

Lapsen oikeuksien täysimääräinen toteutuminen vaatii lasten osallisuuden parantamista. Lasta tulee kuulla häntä itseään koskevissa asioissa. Tämä ei yhteiskunnassamme toteudu, ei ongelmatilanteissa, mutta ei myöskään lapsen arjessa. Tärkeintä lasten ja nuorten osallisuuden kehittämisessä on kuulla lasta hänen omassa kehysyhteisössä: kouluissa, päiväkodeissa ja harrastuksissa. Liian usein aikuinen sanelee omasta näkökulmastaan, miten toimitaan.

Lapsi ei kuitenkaan ole vain hoivan tai opetuksen kohde, vaan aktiivinen toimija, jolla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Meidän aikuisten tulee tarkkailla asenteitamme. Aikuisten kiinnostus ja osallisuus lapsen aitoon kuulemiseen on oleellista, jotta lapsen ääni yhteiskunnassamme kuuluu. Osallisuuden lisääminen tarkoittaa myös uusien ennakkoluulottomien menetelmien käyttöönottoa. Osallisuuden lisääminenkin on erityisesti kuntapäättäjien haaste. Sosiaalinen media voi tarjota jotain sellaista, mihin lapset ja nuoret mielellään lähtevät mukaan.

Lisää kirjoittajan ajatuksia: www.lenitatoivakka.fi/.