3.11.2009

KANSANEDUSTAJA TIMO HEINONEN:
"HEI, KUULETSÄ MUA?"

Hei äiti, kuuletsä mua?

Ei ole kerran eikä kahdesti, kun olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsen puhe keskeytetään tyyliin: ”Hei, aikuiset puhuu nyt” tai ”Nää on aikuisten juttuja”.

Varmasti näin onkin joskus sopivaa toimia, mutta jäin itse kerran kaupassa miettimään, että olisiko sillä pienellä tytöllä voinutkin olla ihan oikeasti jotain sanottavaa ja asiaa. Uskon, että olisi.

Opettajana pidin tärkeänä aina sitä, että en torjunut lapsia. Halusin, että lasten ja nuorten oli helppo lähestyä minua ja halusin myös kuulla heidän mielipiteitään ja arvostin niitä. Itseasiassa siitä rakentui monta kertaa erinomainen luottamuksen juttu. Teimme yhdessä.

Hei päättäjä, kuuletsä mua?

Lasten ja nuorten kuuleminen myös päätöksenteossa jää edelleen usein jopa kokonaan hoitamatta. Usein tuntuu, että vallalla päätöksenteossa on edelleen tuo sama ”Hei, aikuiset puhuu nyt” -mentaliteetti. Ja tässä omassa tärkeydessämme unohdamme myös usein jopa itse lain kirjaimen, joka edellyttää, että lapsia ja nuoria tulee kuulla heitä koskettavissa asioissa. Näin siis säädetään nuorisolain 8 §:ssä. Nuorisolain ohella myös kuntalaki ja sen 27. pykälä velvoittavat, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Tämä velvoite koskee kaikkia kuntalaisia, siis myös lapsia ja nuoria.

”Täällä lapsi ja nuori – kuuleeko Suomi?" -kuntakoulutuksen palaute kertoi, että laki ei toteudu Suomen kunnissa. Alakouluikäisten ääni yleisesti jää hukuksiin ja myös laajemmin haja-asutusalueilla asuvien lasten ja nuorten ääni. Samalla selvisi, että Suomen kunnista vain noin 30 prosentissa kuulemismahdollisuuksia voi pitää kiitettävänä. Yleisesti lasten ja nuorten kuuleminen kunnissa on siis yhä erittäin kirjavaa.

Voisi myös pohtia sitä, kuinka tärkeänä kansalaisten kuulemista ylipäätään meillä pidetään. Uskon, että siinä olisi paljonkin kehitettävää. Vanhat toimintamallit ja asenteet vaivaavat päätöksentekoamme edelleen ja nyt tarvittaisiin toimivia malleja ja työkaluja päästäksemme tässäkin asiassa 2000-luvulle. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka, jos vain myös halua löytyy.

Maamme hallitus onkin asettanut tavoitteekseen, että vuoteen 2010 mennessä kaikilla kunnilla tulee olla vaikuttamisjärjestelmät 5–17-vuotiaille lapsille ja nuorille. Itseasiassa tätä edellyttää nuorisolakimme lisäksi myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Eri-ikäisille kuntalaisille - lapsille, nuorille ja aikuisille - tulee antaa osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia heidän ikätasolleen sopivalla tavalla. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen ja kuulemiseksi tuleminen tuleekin nyt ottaa yhdeksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi niin, että pian voimme vastata ”Suomi kuulee”.

Lisää kirjoittajasta ja hänen ajatuksistaan: www.timoheinonen.fi