Elsa Kivelä
Minä, Jessika
Luku 1. Kertomista
Elämme vuotta 1989. Olen Jessika ja olen kaksitoista vuotta vanha, kuudennella luokalla. Minä olen hyvä kouluaineissa, mutta minulla ei ole ystäviä. Se ei sinänsä haittaa, koska minulle jää enemmän aikaa opiskeluun. Olen välitunneilla aina yksin, joten luen kirjaa. Sen takia minua kiusataan. On kesäloman viimeinen päivä. Koulu alkaa huomenna. Pakkaan reppuni ja valitsen vaatteet: farkut ja pitkä t-paita.
Herään. Menen alakertaan, syön aamupalan, pesen hampaat ja kasvot ja harjaan hiukset. Minulla on isän hiukset, pitkät ja paksut, ne ovat kullan keltaiset. Heitän repun selkään ja laitan kengät jalkaan.
Menemme liikuntasaliin. Siellä on aamunavaus, samaa vanhaa lätinää vuodesta toiseen. Menemme eteiseen, siellä laitan kengät jalkaan ja menen ulos. Välitunnilla kannan kirjaa, se on kuin panssari kaikkea pahaa vastaan. Rakastan lukemista. Se avaa paljon erilaisia maailmoja ja antaa tietoa. Sen takia kaikki luokkamme muut ovat täysiä idiootteja. Istuudun portaille ja alan lukemaan. Olen lukenut jo pitkälle kunnes joku heittää minua kivellä ja huutaa:
- Hei lukutoukka!
- No mitä! Kysyn.
- Oletko varma, että se on kirja koska se on pikemminkin tiiliskivi!
Poika juoksee kavereittensa kanssa pois höröttäen niin tyhmästi, että kuulostaa, että se olisi aasi niin kuin onkin. Muljautan silmiäni niin, että valkuaiset näkyvät ja jatkan lukemista.
Luku 2. Luokka
Astun luokkaan. Se on uusi kunnostettu luokka. Siellä on paljon konemaisia valkoisia valoja, jotka sattuvat silmiin ja uudet valkoiset pulpetit. Koko luokkahuone on ihan valkoinen. Menen nurkkaan, jossa on yksi yksinäinen pulpetti. Opettaja tulee luokkaan. Sama yli-innostunut ope, kun mitä viime vuonna. Hän laittaa meidät pulpetteihin. Kaikki saavat parin paitsi minä. Se ei haittaa, koska en kaipaa ketään aasia viereeni härnäämään. Luokkaan astelee uusi tyttö. Hän on tummaihoinen. Meidän luokalla ei ole koskaan ollut ketään tummaihoista, joten hän saa kaiken huomion. Minun vieressäni on vapaa paikka, joten opettaja käski tytön sinne. Tyttö tulee viereeni ja kertoo olevansa Aisha. Hän tuoksuu hyvältä, mutta en kerro sitä hänelle. Hän vaikuttaa ihan todella mukavalta ja kun katson hänen tehtäviään, näen että hän on samanlainen outo lintu mitä minäkin.
Hänen kynänsä tippuu jalalleni. Nostan sen ja ojennan sen hänelle takaisin. Kylmän väreen aalto hyökyy päälleni, kun hän koskettaa kättäni se tuntui samalla niin mukavalta.
Luku 3. Liikuntatunti
Tänään menen ensimmäistä kertaa innoissani kouluun, jotta saisin nähdä Aishaa. Puen päälleni ihanan pinkin pitkähihaisen paidan, jonka olen saanut mummiltani ennen kuin hän kuoli syöpään.
Koulussa on tänään liikuntaa. Meidät jaetaan kapujaoilla eli maailman traumatisoivimmalla keinolla. Minut valitaan ryhmään, jossa kaikki ovat ihan urheiluhulluja. En tunne niitä ja toivon sen takia, että Aisha tulisi samaan ryhmään minun turvakseni. Aisha valitaan viimeiseksi. Onneksi Aisha kuitenkin tulee samaan joukkueeseen, missä minä olen. Se on suuri helpotus.
Liikuntatunnilla oli tänään polttopalloa. Se oli ihan kivaa, mutta liikuntatunnin jälkeen olin ihan mustelmilla. Koska kaikki pojat heittivät kauhean kovaa, että tuli miljoona mustelmaa.
Ruokailussa on kanapateeta. Se on ihan hirveän makuista keltaista sohjoa, jota kutsutaan ruuaksi. Otan sitä ihan vähän ja heti opettaja tulee huutamaan niin kovaa että sylki lentää minun kasvoihin ripsiini ja huulille:
- Ota lisää ruokaa! Et sinä sillä pärjää loppukoulupäivää!
Se ei ole meidän opettajamme vaan joku raivostuttavan ärsyttävä papparainen, jonka kuuluisi olla jo eläkkeellä, mutta hän oli sanonut rehtorille, että haluaa jäädä opettamaan.
Luku 4. Lokakuu
On lokakuun 12. Päivä. Syysloma meni jo ja koulu alkoi. Minä ja Aisha olemme ystävystyneet ja minä puolustan Aishaa kiusaamiselta ja hän puolustaa minua. Minusta tuntuu, että Aishasta ja minusta saattaa tulla enemmänkin kuin vaan ystäviä. Ainakin minusta tuntuu siltä.
Olen lähdössä kouluun ja kävelen pitkin katua hakemaa Aishaa, koska kävelemme aina kouluun kaksistaan. Se on mukavaa, koska ehdimme jutella ja kerrata kokeisiin kaksin kyselemällä toisiltaan kysymyksiä.
En tiedä, koska aion kertoa, mitä tunnen häntä kohtaan, mutta varmaan ennen joululomaa aion kertoa sen hänelle.
Luku 5. Marraskuu
No niin nyt olen sanonut sen hänelle ja olemme olleet yhdessä jo kuukauden.
Olemme perustaneet yhteisön, joka puolustaa erilaisuutta ja vastustaa kiusaamista. Siinä on vain minä ja Aisha, mutta se ei haittaa meitä yhtään, koska sitten, kun me olemme aikuisia, aiomme suurentaa sitä paljonkin.
Koulussa on mennyt todella hyvin ja olemme molemmat saaneet hyviä koearvosanoja.
Luku 6. Joulukuu vuonna 2029
On vihdoin joulukuu ja huomenna on uusivuosi. Olen nyt Aishan kanssa naimisissa ja olemme adoptoineet tummaihoisen maahanmuuttaja tytön. Hän on nyt viisi vuotta ja hänen vanhempansa kuolivat sodassa. Hänen nimensä on Marija.
Kun aloitimme kuudennella luokalla erilaisuutta puolustavan yhteisön, se on saanut jo monia ihmisiä mukaansa ja kiusaaminen on loppunut maailmasta kokonaan ja olemme iloisia.
Paitsi on yksi ikävä asia tai kaksi. Ensimmäinen on, että Aisha kuuli isänsä olevan kuollut ja me suremme sitä samaan aikaan, kun Marija sairastaa pahaa keuhkokuumetta sairaalassa. Onneksi sairaalat ovat parantuneet sitten vuoden 1999.
Luku 7. Vuosi 2030
Nyt on ensimmäinen päivä tammikuuta ja kiusaaminen on loppunut koko maapallosta. Se on niin ihana asia, että voisin kiljua.
Tehnyt: Elsa. Kiitos kun luit.