Seela Miinala

HYVINVOIVA MAAILMA

Sintti katseli ulos ikkunasta ja mietti ruokailevia lintuja. Miten ne osasivatkin olla niin kauniita. Hän tunsi miten karvainen kuono hipaisi hänen kämmenselkäänsä. Hippu, heidän australianpaimenkoiransa katsoi häntä vetoavasti silmiin, se tahtoi ulos. Sintti oli pukenut takin päälleen jo viisi minuuttia sitten eikä ruskeankirjava aussi jaksanut enää odottaa, kun tiesi pääsevänsä pian ulos. 

• Joo joo, mennään, noi linnut vaan on niin sairaan makeita! tyttö sanoi ja avasi ulko-oven. Koira ryntäsi heti raikkaaseen ulkoilmaan ja vetäisi Sintin mukanaan pakkaseen.

Kun parivaljakko oli päässyt metsään asti, Sintti päästi Hipun vapaaksi ja sulki silmänsä. Hän hengitti raikasta pakkasilmaa keuhkoihinsa ja lähti kävelemään eteenpäin. Tyttö pohti, millaista elämä oli kun hän ei ollut vielä syntynyt. Äiti oli kertonut, että häntä oli pelottanut, että hän ei olisi voinut antaa lapselleen haluamaansa nimeä, koska Sinttiä olisi voitu kiusata. Sintti ei tajunnut, miksi joku olisi ilkeä toiselle. Eivätkö kaikki voineet olla vain itsensä ja antaa muiden olla? Vuonna 2023, kun hän ei ollut vielä syntynyt, maapallolla oli ollut suuri kiusaamisongelma. Jos joku oli erilainen kuin muut, häntä saatettiin haukkua tyhmäksi tai oudoksi. Eihän siinä ollut mitään järkeä!

Äiti oli kertonut, että kukaan ei ikimaailmassa olisi antanut lapselleen nimeksi Sintti, vaikka se äidin mielestä olikin kamalan kaunis nimi. Mutta sitten, kun kaikki olivat jo menettämässä uskoaaan kiusamisen loppumisen suhteen, asiaan oli puuttunut salaperäinen “Hiiritiimi”, joka oli tunkeutunut jokaisen maailman kiusaajan uniin ja luonut niihin kamalan kiusaamistilanteen, jossa unen näkijä oli itse kohteena, eikä pystynyt puolustautumaan. Tätä oli kummasteltu ja maailmassa oltiin kehitetty erittäin mielikuvituksellisia salaliittoteorioita. Kiusaaminen ei ollut kuitenkaan vielä loppunut. Sama toistui, ja kaikki, jotka ikinä olivat tehneet jotain pahaa, kiusanneet tai aloittaneet sotia, näkivät tekojensa seuraukset. Seuraavina päivinä yhä harvempi lapsi oli tullut itkien kotiin.

Kun lasten kiusaamisongelma oli saatu kuriin, alettiin EUn toimesta palkata ja kouluttaa useita tuhansia korkean koulutuksen käyneitä ihmisiä rauhanneuvottelijoiksi maailmalle. Tämä ei tietenkään ollut nopea homma, mutta äiti oli kertonut koko maailman katsoneen neuvotteluja jännittyneinä ja kaikki olivat olleet riemuissaan, kun uusi riita saatiin ratkaistua. Maailmaan syntyi paljon uusia kiusaamiseen liittyviä ammatteja ja sekä lasten että aikuisten epäoikeudenmukaisuus oli loppunut lähes kokonaan. Nykyään maapallolla oli rauhallista, eikä ketään kiusattu. Pieniltä riidoilta ei silti koskaan vältytty, mutta niihin oli keksitty ratkaisut. Aina kun esimerkiksi kahdella valtiolla oli keskenään erimielisyyksiä, niitä selvittämään pyydettiin kokeneita rauhanneuvottelijoita. Äiti aina sanoi, että tämä oli mahdollista vasta kun ihmiset tajusivat, että ihmiset maailmaan olivat sodat tuoneet, joten ihmiset pystyisivät ne sieltä poistamaan. Sintti havahtui ajatuksistaan, kun Hippu haukahti ja hän huomasi parhaan kaverinsa Viivin kävelevän häntä vastaan kissansa kanssa.

• Sä et huomannut mua, vaikka mä kävelin sua vastaan jo tosi kauan ja huutelin sua. Mitä sä oikein mietit, kun et huomaa mitään! Viivi nauroi.
• Mietin vaan, että maailma on aika paljon muuttunut seitsemässä vuodessa! 
• Aika syvällistä, mä ainakin yleensä ajattelen vaan, että muistinko pestä hampaat, Viivi hymyili. - Haluisitko sä muuten tulla meille, mä sain uuden tietokoneen? 
• Joo, äidillä on tänään töitä pitkään, niin en mä olis jaksanutkaan olla kotona yksin, Sintti vastasi ja tytöt lähtivät yhdessä kävelemään Viiville.